maanantai 6. kesäkuuta 2016

Amalian teatterityö jatkuu

Kevät oli niin työntäyteinen, ettei emäntä yhtään ehtinyt kirjoittaa kuulumisiani. Hän kävi töissä ja iltaisin oli tallitöitä. Keskiviikkoisin oli myös heppakerhoa. Keväällä alkoi selvitä myös tämän kesän kesätyöni. Olen taas teatterissa! Tällä kertaa Ruskon kesäteatterin Zorro -näytelmässä. Olen siinä ihanien neitojen hevonen kuten sopiikin. Yhdessä kohtauksessa taas sotilaan hevosena.

Harjoituksissa kävin viisi kertaa ja viime sunnuntaina oli ensi-ilta. Yleisöä oli paljon ja nautin kyllä esiintymisestä. Useimmissa kohtauksissa olen aika rauhallisesti, mutta sotilaan kanssa viiletän näyttämön editse täyttä laukkaa. Se on kuulemma hieno näky. Näytelmän trailerin voi käydä katsomassa sivulta http://www.ruskonkesateatteri.fi/. Kannattaa tietysti käydä katsomassa koko näytelmä jos vain mahdollista. Ihan pienimpien mieleen se saattaa kyllä olla turhan jännittävä.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Villivarsan juttu






Olen ollut oikein lehden kansikuvatyttönäkin. Keväällä 2013 Suvi Elo teki minusta jutun Villivarsa -lehteen. Hän oli ollut katsomassa Peppi Pitkätossu -näytelmää Turun Vartiovuoren kesäteatterissa ja siitä tuli idea jutusta. Monta kertaa sovittiin kuvaus- ja haastatteluaika, mutta silloin oli kylmä kevät ja lumi maassa pitkään. Viimein toukokuussa oli tarpeeksi keväisen näköistä. Koska kevät oli niin kylmä, talvikarva ei meinannut irrota millään. Vaikka kuinka harjattiin, olin aina vain paksussa talviturkissa.

Ennen kuvausta minut pestiin hyvissä ajoin, mutta silloinkin oli niin kylmä päivä, että en meinannut kuivua ollenkaan. Pyyhkeitä ja loimia käyttäen tulin sentään kuvauskuntoon. Kuvaaja Kalle Karlssonin pyynnöstä sitten vähän juoksin ja heitinpä pari pukkiakin kentällä. Ratsastuskuvissa poseerasin kuulemma oikein mallikkaasti. Juttu julkaistiin heinäkuun numerossa.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kiitos jouluherkuista!

Satuseikelästä tuli viesti, että minulle on siellä jouluyllätys. Emäntä kävi eilen siellä ja toi isot kassilliset omenoita ja porkkanoita sekä hienon joulukortin, jossa oli monta heppapiirustusta. Kiitos! Kyllä nyt on herkkuja ja juuri niitä, mistä eniten tykkään, hyviä ja terveellisiä! Kortti laitetaan talliin näkyville.

torstai 10. joulukuuta 2015

Kurakavioita ja hammashoitoa marraskuussa

Kuovin kaviolla ja hirnun, ravistelen päätäni ja teen vaikka mitä, jotta tuo emäntä alkaisi kirjoittaa kuulumisiani. Hän valittelee kiireitään, kun pitää käydä töissä, opiskella, huovuttaa ja hoitaa meitä eläimiä. Kirjoittaisin itse, mutta ei kuulemma huoli näin kuraisia kavioita sisälle, ja sitä paitsi hokkikengät kuulemma tuhoaisivat lattian.

Muutama viikko sitten tuli melkein talvi ja silloin tuli kengittäjä laittamaan meille ne talvikengät eli hokkikengät. Ne on sellaiset, joissa jokaisessa kengässä on neljä hokkia antamassa pitoa talviliukkailla. Parin talvisen päivän jälkeen tuli taas lämmintä ja kuraista, mutta nyt on varustauduttu talven varalle. Vähän kurjaa, kun aina sataa ja jalat uppoavat kuraan.

Tällainen on hevosen talvikenkä. Tämä kenkä on viimetalvinen, siksi se on jo ruosteinen.
Tältä hokki näyttää läheltä. Kun ne kuluvat, ne ruuvataan pois ja tilalle laitetaan uusi.

Meillä kävi myös eläinlääkäri tekemässä hammashoidon. Hevosten hampaita hoidetaan raspaamalla eli viilaamalla. Hampaat saattavat kulua epätasaisesti ja niihin voi tulla teräviä reunoja, jotka voivat tuntua ikävästi poskissa tai kielessä. Ensin tarkastetaan onko teräviä kohtia ja jos on, ne raspataan pois. Meillä kun on terveellinen ruokavalio, syömme lähinnä heinää ja pureskelemme ruokamme huolellisesti, niin muuta hammashuoltoa ei yleensä tarvita.

Olin Ruskon K-kaupalla ajeluttamassa lapsia 28.11. pikkujoulutapahtumassa. Päivä oli niin tuulinen, että tapahtumaan tarkoitettu teltta lensi kaupan katolle. Emäntä huolestui karkaavasta teltasta, mutta minua ei moinen häirinnyt yhtään. Silloin ei onneksi satanut ja kyyditettäviä olikin koko tapahtuman ajaksi, välillä oikein jonossa. Se oli mukavaa ja minusta otettiin paljon valokuvia.

Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen tapahtumaa ja ehdin vähän syödä kaupan takapihalla. Mukana oli omat eväät eli säkillinen heinää.

4H heppakerhon loputtua minusta tuli sitten melkein oikea ratsastuskouluhevonen. Osa heppakerholaisista halusi opetella enemmän ratsastusta ja minä ja Lohtu olemme nyt opetushevosia yhtenä iltana viikossa. Minun vahvuuteni on kuulemma pysähtyminen.

Ennen joulua olen vielä talutusratsastuksessa Pakaisten koululla. Toivottavasti sinnekin tulee paljon lapsia kokeilemaan ratsastusta, sillä tapahtumissa on aika pitkästyttävää, mikäli mitään ei tapahdu. Jouluksi odotan paljon liikuntaa, pitkiä maastoretkiä ja säkillisen porkkanoita.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Vierailu SatuSeikelässä

Tänään kävimme tutustumassa kummikohteeseemme. Aamulla kahdeksan aikaan aloin lämmittää hevosautoa. Kylmällä ilmalla sitä saa pitää käynnissä jonkin aikaa, jotta se lämpenee kunnolla. Autoon mahtuu kolme hevosta. Takana on iso lastaussilta, jota pitkin hevoset kävelevät autoon ja ne matkustavat siellä oikea kylki edellä eli sivuttain.

Amalia menee autoon mielellään, eihän sitä koskaan tiedä, mihin mukaviin seikkailuihin sillä mennään! Tänäänkin lähtö sujui oikein hyvin ja matka meni mukavasti. Lokakuinen aamu oli vielä kylmä ja usvainen, kun saavuimme perille. Menimme odottelemaan lapsia päiväkodin viereiselle tontille, jossa on asumaton talo ja mukava piha. Sieltä Amalia tähyili päiväkodin pihalle, jossa järjestäydyttiin ryhmittäin hevosretkelle.




 Amaliaa kiinnosti kovasti pihan ruoho. Koska lähdimme aikaisin ajelemaan, Amalia oli ollut aamun sisällä ja saanut vain kuivaa heinää. Normaalisti se pääsee noin 7 aikaan aamulla laitumelle yhdessä muiden hevosten kanssa. Niin kauan kuin on vähänkin vihreää ruohoa näkyvillä, hevoset syövät sitä mielellään.


 Kaikki päiväkodin ryhmät kävivät hoitajiensa kanssa tervehtimässä Amaliaa. Melkein kaikki lapset uskalsivat taputtaa sitä ja jotkut rohkenivat ottaa lapasenkin pois ja koskea, miltä harja ja karva tuntuvat.

Pihan omenapuiden alta löytyi vielä muutama omenakin, ne ovat Amalian suurta herkkua. Jotkut lapset tiesivät, että hevoset syövät myös porkkanoita. Niistäkin Amalia pitää kovasti. Kahden tunnin vierailu sujui oikein mukavasti, lapset olivat todella hienosti ja rauhallisesti hevosen läheisyydessä. Amaliakin käyttäytyi varsin hyvin, vihreä ruoho jaksoi kiinnostaa melkein loppuun asti. Hevosten tapa on vaeltaa ja syödä ruohoa, eli ne kuljeksivat paljon syödessään. Narun päässä syöminen on vähän kyllästyttävää ja vierailun lopulla se vaihtoikin paikkaa aika usein. Oli mukava käydä tapaamassa kummikohdetta. Näinköhän siellä on iltapäivällä heppaleikit mielessä, olisi kiva kuulla!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Hei, olen Amalia


Hei, olen Amalia. Viralliselta nimeltäni Raikulin Amalia. Olen syntynyt vuonna 2003 eli olen nyt 12 -vuotias. Rodultani olen suomenpienhevonen ja nimestä jo voi päätellä, että tamma. Olen syntynyt ja asun edelleen Maskun Pakaisilla ja laumaani ovat aina kuuluneet emäni, jota sanotaan Mammaksi ja ruuna Lohtu. Lisäksi laumaani on kuulunut monta täällä hoidossa ollutta hevosta, tällä hetkellä kolme tammaa Kerttu, Pipsu ja Vilma.

Suomenpienhevonen tarkoittaa sitä, että on ihan oikea suomenhevonen, joka on ponikokoinen eli säkäkorkeudeltaan 147 cm tai alle. Minun säkäni yltää 145 cm korkeuteen. Näytän kovasti isältäni Auran Aapelilta, joka oli saman korkuinen. Värini on punarautias ja otsatukan alta näkyy vähän tähden aihetta.

Olen nähnyt ja tehnyt kaikenlaisia asioita. Osaan kantaa ratsastajaa kauniisti selässäni ja vetää kärryjä perässäni. Olen ollut talutusratsastuksissa ja ajeluttanut lapsia ja aikuisia. Olen esiintynyt teatterissa Turussa ja Paimiossa. Töihin suhtaudun aina vakavasti ja asiallisesti, vaikka kotona saatankin olla aika temperamenttinen. Lasten kanssa olen ollut paljon tapahtumissa ja täällä kotona on 4H:n heppakerholaisia syksyisin ja keväisin. 

Omistajani ilmoitti minut Hippoliksen kummihevoskampanjaan. Hän haki kummikohdetta Maskusta ja SatuSeikelän päiväkoti oli minusta kiinnostunut. Tämän blogin avulla pidän yhteyttä päiväkotilapsiin, heidän vanhempiinsa ja päiväkodin henkilökuntaan. Minulle saa lähettää viestejä ja kysymyksiä hevosen elämästä.